Koulukisat

Tänään tallillamme oli koulukisat, joissa menin Varkulla. Vaikka verkassa ei mennyt yhtään hyvin niin radalla melkein kaikki meni tosi kivasti. Etenkin peruutukseen olin tosi tyytyväinen, mutta laukkalävistäjillä olisi pitänyt saada paljon enemmän pidätteitä läpi.
Ehdin valmistella asiat suht. hyvin ja radan jälkeen ja tuntui siltä etten ehkä tulekkaan niin kiireesti alas hepan selästä, jos vaikka sijoittuisin.
Paperissani kaikki numeroni olivat 5,5-8.0, enkä ole ikinä saanut yhtä hyvää paperia! Toki jos olisi ollut useampi- tai eri tuomari olisi tulos voinut olla joku toinen. Loppu pisteiksi tuli kuitenkin 147, joka oli prosentteina 66,82% ja näillä pisteillä voitimme Varkun kanssa koko luokan!
Ensisijainen toive oli että pääsisin edes sijoittumaan, mutta olihan koko luokan voitto ihan mahtavaa, etenkin kun en ole koskaan ennen voittanut. Varkun toisellakin ratsastajalla meni tosi hyvin ja itseasiassa hän sijoittui toiseksi.

Olen tosi tyytyväinen tämän päivän suoritukseen ja innolla jo odotan ensi kuun kisoja ja toivon että Varkku menisi sielläkin yhtä hyvin!

-Sara

Kypärä

Kun tipuin ja vanha kypäräni meni rikki tuli oikeasti ajateltua sitä että mitä jos ei jostakin syystä olisikaan ollut kypärää? Miten olisi käynyt? Kypärän käytöstä on puhuttu tänä keväänä hevosmaailmassa aika paljon ja ihan syystäkin. 

Kypärän käyttö ratsastaessa ei ole millään lailla noloa! Pikemminkin mielestäni on outoa jos joku menee selkään ilman kypärää. Usein on sanottu että kypärä on halpa henkivakuutus ja sitähän se on.

Itselläni on aina ennen ollut kypärä jota ei voi säätää muuta kuin leuan alta. Nyt kuitenkin kun kun kävimme äidin kanssa Vantaan Hööksissä tarttui mukaan säädettävä Lami-Cellin musta-sininen kypärä.

Se on vähän oudonkin kevyen ja ilmavan tuntuinen verrattuna vanhaan kypärääni, mutta siihen tottuu nopeasti ja kypärä on hyvin istuva.

Kypärän etsintä oli yllättävän vaikeaa sillä vaihtoehtoja oli paljon ja mallit oli tosi erilaisia. Moni kypärä oli omaan päähäni liian leveä ja vaikka jostakin kypärästä löytyi oikea koko ei se kuitenkaan ollut hyvä päässä. Lopulta kuitenkin löytyi malli joka istui hyvin omaan päähäni.

 

Olen nähnyt samanlaisia kypäriä monilla vähän eri väreissä ja olisin ehkä itsekkin mieluiten ottanut kokomustan, mutta koska kypärän ostolla oli vähän kiire niin musta-sininen oli sitten seuraavaksi kivoin. Ja itseasiassa minulla on paljon ratsastusvaatteita ja muuta heppatavaraa jotka ovat kaikki tummansinisiä. Ehkä olikin sis ihan hyvä ettei mustia kypäriä ollut juuri tänään tarjolla.

Vanha ja rikkinäinen CRW kypäräni

Kypärä oli minulla monta vuotta ja putosinkin se päässä joitakin kertoja, mutta koskaan ei kolahtanut pää,  paitsi viimeisimmällä putoamis kerrallani..

Uusi Lami-Cell kypäräni 

Toivottavasti uusi kypärä kestäisi ainakin yhtä monta vuotta kuin vanha! :)

Pitää vielä loppuun mainita että ainakin Vantaan Hööksin henkilökunta on kyllä tosi hyvä! Ovat osanneet aina auttaa kun oon jotain ollu ostamassa.

-Sara

Palmun Ratsutallin leiri

Tultuani Kumpumäen leiriltä ehdin olla yhden päivän kotona ja sitten lähdinkin jo toiselle leirille Palmun ratsutallille, Kirkkonummelle. En ollut aijemmin ollut leirillä muualla kuin Kumpumäessä ja siksi uudessa paikassa olikin aikalailla totuttelemista... En tuntenut leiriläisistä ennenstään muita kuin Rosun, mutta tutustuimme nopeasti muiden kanssa.

Leiriin kuului ratsatuksen lisäksi ruuat ja majoitus. Hoitohevosenani leirillä oli Nebbe, josta en osaa sanoa siitä muuta kuin että se oli aika raskasrakenteinen, musta ja neljä vuotias. En mennyt sillä kuin yhden tunnin, jolla sai ratsastella vapaasti kentällä tai maneesissa. Menin kentällä ja tunti oli kaikkea muuta kuin kiva... Nebbe vain ryntäili muita päin, ei osannut oikein mitää, eikä pysynyt ravissa, eikä nostanut laukkaa... Siitä ei jjänyt kovin hyvä fiilis mutta ei se mitään. Muita hevosia/poneja joilla menin oli mm. Maja, Herba ja Sami, näiden hevosten kanssa tunnit meni vähän paremmin kuin Neben kanssa.

En käynyt leirillä kertaakaan maastossa, sillä en halunnut mennä yö maastoon ja vaelluksellekkaan en lähtenyt.. Sen sijaan ratsastin vaelluksen aikana itsenäisesti Essillä. Essi oli iso, musta hevonen joka oli aika reipas. En muista ratsastuksesta Essillä mitään, sillä jossain vaiheessa tuntia Essi oli kuulemma lähtenyt minulta käsistä, hypännyt kentän toisessa päässä olevaan "kuoppaan", tehnyt äkkikäännöksen ja minä olin lentänyt pää edellä kivikkoon... Sen jälkeen Essi oli jatkanut laukkaamista ja Rosu oli tullut minun luokseni hevosensa kanssa. Olin vain maannut maassa ja sanonut että pyörryttää. Kaverini oli nostanut jalkani ylös ja siinä jonkin aikaa maattuani olin noussut ja mennyt istumaan kentän keskellä olevalle penkille siksi aikaa kun Rosu talutti Essiä että se rauhoittuisi. 

Tämän jälkeen olimme vieneet hevoset talliin Rosu oli ottanut niiltä varusteet pois ja sen jälkeen olimme menneet sisään taloon ja rosu oli kertonut henkilökunnalle minun tippuneeni. He soittivat äidillen, joka puolestaan soitti tutulleni joka asui tallin lähellä että tulisi hakemaan minut ja veisi sairaalaan, jonne iskäkin tulisi niin pian kuin pääsisi. Niin tuttuni sitten vei minut autolla jorviin ja vasta siitä hetkestä muistan itse sen että oksensin matkalla. Mitään muuta en ennen sitä tosiaan muistanut ja sen jälkeenkään en muista paljoa, kuin vasta Jorvista. Muistan kun heräsin sairaala sängyltä ja iskäkin oli siellä.

Jorvista minut siirrettiin iltapäivällä Lastenklinikalle, jossa olin kaksi yötä.

Diaknoosina oli kuulemma vakava aivotärähdys ja kypärä oli pelastanut henkeni. Kypärä oli siinä rytäkässä mennyt pahasti rikki, mutta onneksi oli kypärä eikä oma pää.. 

Menin tallille seuraavan kerran perjantaina hakemaan tavarani ja Rosun kotiin. Toivon että kaikilla muilla oli hauska leiri ja että muut pitivät hauskaa minunkin puolesta.

MUISTAKAA KAIKKI KÄYTTÄÄ RATSASTAESSA KYPÄRÄÄ!

-Sara

Kumpumäen Tilan leiri

Huhuh johan on ollut postaus taukoa....  Noh se johtuu siitä että olen ollut koko kesän aika kiireinen. aluksi oli ripari, sitten menin mökille, sen jälkeen menin Kumpumäen leirille ja pian sen jälkeen Palmun tallin leirille. Nyt voisin kuitenkin kertoa ensin Kumpumäen- ja sitten Palmun leireistä.

Alun perin minun ei edes pitänyt mennä leirille Kumpumäkee, mutta rippijuhlien jälkeen mietin että mitää tekisin sen jälkeen kun olen ollut viikon mökillä. Niinpä sitten laitoin ratsastuksen opettajalleni viestin vain viikon ennen leirin alkua että mahtuisinko mukaan leirille. Leirillä oli vielä tilaa ja pääsin osallistumaan sille.

Vaikika leiri alkoi maanantaina 22.6 niin menin tallille yöksi jo sunnuntaina Iida ja Rebecan kanssa. Kumpumäen tilan leirit ovat päiväleirejä, mutta sinne saa halutessaan jäädä aittaan yöksi ja sen vuoksi olimme Iidan ja Reben kanssa siellä koko viikon.

Joka aamu menimme aamutalliin kuudelta ja sen jälkeen aamiaiselle. tunnit alkoivat 9 ja lounas alkoi 11:30, sen jällkeen oli teoriaa ja iltapäivän ratsastukset alkoivat klo. 15.

Leirillä hyppäsin Varkulla, Rumballa ja Miisalla ja koulua tuli mentyä mm. Nanskilla, Latella, Pilkulla ja Malvalla (toki oli muitakin joita en kaikkia muista). Leikkitunnilla menin Takulla ja maastossa Miisalla.
Koulutunneilla keskityttiin ehkä vähän syvällisemmin asioihin mistä ei tunneilla niin paljoa puhuta. Esimerkiksi jalustimen paikkaa sai kaikilla ryhmäläisillämme säätää runsaasti taaksepäin.. Huomasi kyllä että oli aika estepainoitteisia ratsastajia kun oli jalustimet kaikilla niin edessä. Nyt jatkossa koitamme kuitenkin kaikki muistaa laittaa sen jalustimen koulutunnillakin oikeaan kohtaan.
Estetunneilla puolestaan oli minulla korjattavaa etenkin myötäyksessä... Noh sitäkin päästään varmaankin parantelemaan syksyllä kun aloitan joka viikkoiset estetunnit.

Iltaisin tuntien jälkeen saimme mm. harjailla hoitohevosia ja tehdä iltatallia. oma hoitohevoseni oli Tessa<3! Iidalla oli Tessan vuotta nuorempi veli Bolle. Molemmat hevoset ovat Kumpumäessä syntyneitä Tepan varsoja (Tessa 2012 ja Bolle 2013). Varsat ovat molemmat tosi kilttejä ja helppoja hoitaa. Yhtenä iltana saimme Iidan ja Reben kanssa kolmisteen irtojuoksuttaa niitä  ja se vasta oli kivaa!

Leiri loppui ihan liian nopeasti ja pian oli jo aika palata kotiin...

-Sara