Palmun Ratsutallin leiri

Tultuani Kumpumäen leiriltä ehdin olla yhden päivän kotona ja sitten lähdinkin jo toiselle leirille Palmun ratsutallille, Kirkkonummelle. En ollut aijemmin ollut leirillä muualla kuin Kumpumäessä ja siksi uudessa paikassa olikin aikalailla totuttelemista... En tuntenut leiriläisistä ennenstään muita kuin Rosun, mutta tutustuimme nopeasti muiden kanssa.

Leiriin kuului ratsatuksen lisäksi ruuat ja majoitus. Hoitohevosenani leirillä oli Nebbe, josta en osaa sanoa siitä muuta kuin että se oli aika raskasrakenteinen, musta ja neljä vuotias. En mennyt sillä kuin yhden tunnin, jolla sai ratsastella vapaasti kentällä tai maneesissa. Menin kentällä ja tunti oli kaikkea muuta kuin kiva... Nebbe vain ryntäili muita päin, ei osannut oikein mitää, eikä pysynyt ravissa, eikä nostanut laukkaa... Siitä ei jjänyt kovin hyvä fiilis mutta ei se mitään. Muita hevosia/poneja joilla menin oli mm. Maja, Herba ja Sami, näiden hevosten kanssa tunnit meni vähän paremmin kuin Neben kanssa.

En käynyt leirillä kertaakaan maastossa, sillä en halunnut mennä yö maastoon ja vaelluksellekkaan en lähtenyt.. Sen sijaan ratsastin vaelluksen aikana itsenäisesti Essillä. Essi oli iso, musta hevonen joka oli aika reipas. En muista ratsastuksesta Essillä mitään, sillä jossain vaiheessa tuntia Essi oli kuulemma lähtenyt minulta käsistä, hypännyt kentän toisessa päässä olevaan "kuoppaan", tehnyt äkkikäännöksen ja minä olin lentänyt pää edellä kivikkoon... Sen jälkeen Essi oli jatkanut laukkaamista ja Rosu oli tullut minun luokseni hevosensa kanssa. Olin vain maannut maassa ja sanonut että pyörryttää. Kaverini oli nostanut jalkani ylös ja siinä jonkin aikaa maattuani olin noussut ja mennyt istumaan kentän keskellä olevalle penkille siksi aikaa kun Rosu talutti Essiä että se rauhoittuisi. 

Tämän jälkeen olimme vieneet hevoset talliin Rosu oli ottanut niiltä varusteet pois ja sen jälkeen olimme menneet sisään taloon ja rosu oli kertonut henkilökunnalle minun tippuneeni. He soittivat äidillen, joka puolestaan soitti tutulleni joka asui tallin lähellä että tulisi hakemaan minut ja veisi sairaalaan, jonne iskäkin tulisi niin pian kuin pääsisi. Niin tuttuni sitten vei minut autolla jorviin ja vasta siitä hetkestä muistan itse sen että oksensin matkalla. Mitään muuta en ennen sitä tosiaan muistanut ja sen jälkeenkään en muista paljoa, kuin vasta Jorvista. Muistan kun heräsin sairaala sängyltä ja iskäkin oli siellä.

Jorvista minut siirrettiin iltapäivällä Lastenklinikalle, jossa olin kaksi yötä.

Diaknoosina oli kuulemma vakava aivotärähdys ja kypärä oli pelastanut henkeni. Kypärä oli siinä rytäkässä mennyt pahasti rikki, mutta onneksi oli kypärä eikä oma pää.. 

Menin tallille seuraavan kerran perjantaina hakemaan tavarani ja Rosun kotiin. Toivon että kaikilla muilla oli hauska leiri ja että muut pitivät hauskaa minunkin puolesta.

MUISTAKAA KAIKKI KÄYTTÄÄ RATSASTAESSA KYPÄRÄÄ!

-Sara